Niittyvillat ovat kiehtoneet minua lapsuudesta asti. Niiden hento, repaleinenkin kukinto pysyy tuulessa, sen puhdas valkeus muistuttaa poutapilvien valkeutta. Piippolassa kuvasin nämä Niittyvillat.
Niittyvillainen runo:
Niittyvillat
Me soiden hennot villat,
pehmeät, hauraat valkosillat,
kannamme tuulia sammalten yllä,
voit ehkä aavistaa kyllä,
mitä toisillemme kuiskimme,
pehmein hiuksin, kesätoivein
vain toisillemme huiskimme.
Me hennot villat niittyin,
kutreillamme toisiimme liittyin,
soitamme tiukuja pehmeitä ain,
ylistäin suvea, valkeutta vain,
pehmein sormin niin ystäväin saamme
kutsua; lämmöstä, valosta iloitkaamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti