Tavallisessa hetkessä voi oivaltaa asioita, löytää ennen löytämättömiä. Aamut ovat usein oivallushetkiä. Tässä poikani kotipihan keinussa oivaltamassa. Tämä taitaa kuulua yhteen Unen kaipuu -runon kanssa.
Runo selvemmin tässä:
Oivallus
Nyt sen viimein hoksasin,
kun päivän valoss' aattelin.
On säteet, valkeus eloks' kukkien
ja lintujen, myös ihmisten.
He elää suuren tulen loisteella,
kun vain tarpeeks kaukana
ja joskus pilven valkeen takana
tuo aurinko, se suuri kullero
niin hohtaa hymyhuulella.
Siks tuoksuu lehti, kukka puhtahin
ja alla syreenin,
kun istahdin,
suurta, suurta oivalsin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti