Heinäkuu 2004, Sumun kohotessa

Sumun kohotessa näkee asioita selvemmin. Kun elämä on sumuista, on vaikea nähdä huomisen polkuja, vaikea antaa toiveelle sijaa. Kun sumu hälvenee, on helpompi elää taas. Tässä kuva Hiidenportilta kauniista kanjonista.

Sumunkohotusruno tässä:

Sumun kohotessa

Mun kallioin kaatuivat
tyyniin vesiin,
uskoinhan lämpimiin,
luotinhan kesiin.

Ikihongatkin tuulen
kestäneet sortui,
mä luotin,
vaan kivein jaloinkin murtui.

Vaan alla lehtien oivalsin,
peileistä rakkaus
aidoin.

Puhtahin.

Heinäkuu 2004, Oivallus

Tavallisessa hetkessä voi oivaltaa asioita, löytää ennen löytämättömiä. Aamut ovat usein oivallushetkiä. Tässä poikani kotipihan keinussa oivaltamassa. Tämä taitaa kuulua yhteen Unen kaipuu -runon kanssa.

Runo selvemmin tässä:

Oivallus

Nyt sen viimein hoksasin,
kun päivän valoss' aattelin.

On säteet, valkeus eloks' kukkien
ja lintujen, myös ihmisten.

He elää suuren tulen loisteella,
kun vain tarpeeks kaukana
ja joskus pilven valkeen takana
tuo aurinko, se suuri kullero
niin hohtaa hymyhuulella.

Siks tuoksuu lehti, kukka puhtahin
ja alla syreenin,
kun istahdin,
suurta, suurta oivalsin.

Heinäkuu 2004, Unen kaipuu

Toisinaan väsy jää päälle. Varsinkin jos on yötä valvonut aamuyön tunneille. Silloin voi herättyäkin vielä väsy tulla. Silmiä kirvelee auringon säde... Poikani Piippolassa kotipihan keinussamme.

Väsyruno tässä:

Unen kaipuu

Miksi päivissä näissä
pitää herätä,
vuoteensa kerätä.

Miksi valo, aurinko aina uupumaan saa,
vaikka nukkua tahtois,
purjeiden tuulissa kiertää unen maa.

Vaan kun päivän paisteisen tämän,
kuljen valon kaarten värittämän,
näen illan kaihtimet tummemmat taas,
uneenko vaivun vai valvon.

Arvatkaas.

Elokuu 2004, Taivastiellä

Millaista on Taivastiellä ? Väliin kivistä, väliin tasaisempaa, lähellä saattomiehet; ystävät jotka kantavat vaikeiden paikkojen ylitse. Minua puhutteli tämä Pyhännän Salmijärven maisema, paikka jossa lasteni kanssa silloin tällöin kuljen.

Tässä väreisen järven runo:

Taivastiellä

Taivastiellä,
alla vaaleuden,
tummien rantojen
laidalla.

Hiljaa huokaavat
pasuunat,
tuntemattomat,
huomaamattomat.

Soivat kanteleiden
kanssa säveltä,
aamusta asti tuttua,
armahtavaa.

Rakastavaa.

Kun yöt tulevat,
sävelen kanssa
saa kulkea.

Valon polkua.

Kesäkuu 2005, Niittyvillat

Niittyvillat ovat kiehtoneet minua lapsuudesta asti. Niiden hento, repaleinenkin kukinto pysyy tuulessa, sen puhdas valkeus muistuttaa poutapilvien valkeutta. Piippolassa kuvasin nämä Niittyvillat.

Niittyvillainen runo:

Niittyvillat

Me soiden hennot villat,
pehmeät, hauraat valkosillat,
kannamme tuulia sammalten yllä,
voit ehkä aavistaa kyllä,
mitä toisillemme kuiskimme,
pehmein hiuksin, kesätoivein
vain toisillemme huiskimme.

Me hennot villat niittyin,
kutreillamme toisiimme liittyin,
soitamme tiukuja pehmeitä ain,
ylistäin suvea, valkeutta vain,
pehmein sormin niin ystäväin saamme
kutsua; lämmöstä, valosta iloitkaamme.

Kesäkuu 2004, Lammella

Lammet ovat kiehtovia luontopaikkoja. Lammen läheisen suon reunalla voit nähdä kulleroita kukassaan, huomata teeripoikueen. Niiden luona on hyvä yhdessä levähtää, tulistella. Tämä lampi löytyy Kiilopään maastosta.

Lammella kirjattu runonen:

Lammella

Kun kuljet lammelle puhtaalle tähän,
rannalla kirkkauden viivähdä vähän,
punarinnan ikuiseen lauluun mielly,
ystävän lämpimään syliin kierry.

Yhdessä juokaa elämän vettä,
taivaiden valoa, koivunkin mettä,
tulien äärellä voimaa,lämpöä pakista saa,
lähteestä raikkautta väsynyt mielen maa.

Viimein kun nouset poluille noille,
käsi kädessä kulje puroille, joille
katsele, kuuntele kauneutta siellä,
hetkiä näitä muistoissa säilytä tiellä.

Kesäkuu 2004, Pahka

Murrerunot ovat tulossa. Kokeilin minäkin omaa lapsuusmurrettani, sitä jossa h panhan joka sanhan. Kuva on Kiilopäältä, männystä jossa komea pahka.

Runonen tässä:

Pahka

Hyvän pahan
löysin,
ruuvikierthelä
oli sen petäjän oksat.

Kuphin oisin
sen käyttäny,
vuollu.

Mutten raskinu.

Olokhon kaikkiin
kulukijain ilona,
koristhena
kaikkiin silimile.

Onham mulla
posliinikuppi.

Heinäkuu 2004, Rannalla

Lapsen ajatuksia on mahdoton tuntea. Luonnossa lapsi joka hetki löytää. Hän kokee enemmän kuin aikuinen. Hän on rohkea kokeilemaan, peloton. Tässä poikani Lamujärven rannalla hiekkaleikeissään.

Ja runo:

Rannalla

Kun katson rannan hiekkaan tähän
ja kättä liikautan vähän,
niin vyöryy suuret kaupungit
ja kaatuu autot, kaivurit,
kun kättä liikautan vähän.

Vaan veden aalto paha tuo,
se kaiken edestänsä juo,
ja vuoren rakentamain,
vaivall' muruist kasaamain,
se juoksullansa murtaa.

Ja niin saan alust'aloittaa.

Elokuu 2004, Jalat

Oletko koskaan ajatellut jalkojasi, sitä miten täydellisesti ne sopivat siihen tehtävään, mikä niille on tarkoitettu. Niillä on hyvä kulkea nurmikolla, kivikollakin, kengin myös vaikeassa maastossa. Jalkoja on hyvä viilentää pitkän kävelyn jälkeen. Tässä minun jalkani Kiilopään tunturipurossa.

Ja tässäpä itse runo:

Jalat

Jalat täydelliset
tehty astumaan eteenpäin
tuskin taaksepäin.

Kymmenen varvasta,
niillä halaukseen
kurottautua.

Ja kun jalkapohjat,
ehkä lämpimät,
ehkä kylmät
kohtaavat toisensa,
varpaalla voi
toista kutittaa.

Jalat puhdistetut
tunturipuroissa.

Kesäkuu 2004, Suojassa

Kun astelee kesäisiä polkuja, välillä tuntee olevansa suurten käsien suojassa. Se on vahva tuntu. Tunne, että Hän, joka minut loi, ja joka kaiken kauniin ympärillä, Hän pitää myös minusta huolta.
Tämän kuvan yhdistelin kahdesta kuvasta, Kiilopäältä otetusta. Tunnetko kukkasen ? Se on ruohokanukka.

Tässäpä teksti:

Suojassa

En minä ole
tervashonka,
talvien tuulten,
sateiden kestänyt.

Ruohokanukka
olen,
valkoinen, hento,
hennosti tuoksuva.

Herkästi rikkoutuva.

Piiskaavasta sateesta,
tuulesta
en selviäsi ilman
suuria käsiä.

Suojelevia.

Heinäkuu 2004, Lähekkäin

Usein olo toisen rinnalla tuntuu puolinaiselta. Joskus tuntuu, kuin katsoisi kokonaista vierellään. Koivu ja kuusi kasvoivat rinnakkain Hiidenportilla. Kuusi vahvempana, koivu jo melkein lopussa...

Ja tässä teksti:

Lähekkäin

Minä puolinainen,
sinä kokonainen,
rinnakkain päivissä öissä.

Erilaisuutta huokuvat
ihomme,
toinen vaaleutta,
toinen kesän ruskettamaa.

Ja tulevat yöt.

Kun lepakot huutavat.

Me lähekkäin,
minä puolinainen,
sinä kokonainen.

Heinäkuu 2005, Hetkeen

Heinäkuussa ladot kutsuvat katsomaan, tutkimaan, heinissä muhinoimaan. Harmaaseinäiset hirsiladot ovat katoamassa työnteon, maaseutumaiseman muuttuessa. Hirsiladossa voi löytää hetken, jossa vain heinäsirkka viuluaan virittää, jossa vain pajulintu haikeasti laulaa... Kuva on Piippolan museotieltä, harvinainen muistomerkki.

Hetkeen jäänyt teksti tässä:

Hetkeen

Hetkeen ei puhunut
yksikään suu

hetkeen ei pyytänyt
yksikään käsi

hetkeen
ei yksikään lintu laulanut

ja aurinko pilvet pyyhki

Silmistäsi luin taivaan
katseestasi kodin koin.

Heinäkuu 2004, Metsäkortteet

Oletko koskaan kuullut metsäkortteiden hyräilevän ? Laskeudu joskus alas metsäkortteiden juurelle ja kuuntele, sieltä sadut hyräillen kokoontuvat... Tämän kuvan otin Hiidenportilta Heinäkuussa 2004 pitkospuiden juurelta.

Kaareva hyräilyteksti tässä:

Metsäkortteet

Hämärä tuulee päiväksi,
katoavat kesäyön keijut
korennonsiipiset,

säteet
pieninä vihreinä
puina saapuvat.

Lauluina hyräilevät
korvet,
satumetsien
aamumaat.

Huhtikuu 2004, Oppimaton

Usein olen jäkäläpää - oppimaton, kun pitäisi oppia, osaamaton, kun osata tulisi. Kärsimättömänä kysyn, milloin opin koetusta. Tämä kuva on Piippolan keväisten hankien alta paljastuneelta kiveltä. Harmaata jäkälää...

Harmaalla jäkäläinen teksti uusiksi:

Oppimaton

Jäkäläinen mieleni
sydämeni kalliolla,
milloin
oppimiini jälkiin
lumella astun,
taitetun oksan
parantua annan.

Hankien kanssa
sulamishyräilen.

Elokuu 2004, Keltasompasammal

Tunnetko keltasompasammalen, se kasvaa Lapin hiljaisilla soilla elokuun alun iltoina. Sen kukinnot ovat hassun näköisiä, ihan kuin auringonvarjoja rannalla. Kuva Ylläksen soilta hillareissulta (se on lepoa kiireisen maailman keskellä).

Teksti myös tässä:

Keltasompasammal

Kun olivat poissa
kiire ja äänet,
lepäsin vaaleiden
auringonvarjojen luona.

Yksin.

Seuranani herkkä tuulenvire
ja sinä sammaleni,
kesääni ehtinyt.

Sinä sait tuuleen jäädä,
järripeipon lauluun.

Minä pois kuljin.

Elokuu 2004, Huolen tuli

Onko sinulla huolia ? Joskus huolet polttavat mieltä kuin tuli, unikaan ei tule, sydän kuumuuteen pakahtuu. Tämä kuva on Pyhännän Salmijärveltä, sieltä missä lasteni kanssa kulkiessa huolteni tuli niin usein on sulanut.

Tässäpä teksti uusintana:

Huolen tuli

Syvä, raastava huoli
hiilen poltteena sytytti,
mieltä tulena nuoli,
kipu huolen yhytti.

Raskaita reppuja kantain,
öissä ja päivissä näissä,
levätä tuskin antain
aamuissa, kevätsäissä.

Tuli käteen ystävän käsi,
kuiskasi lämmöllä hän.
'Pääse irralle liekissäsi,
kerro huolestas' ihan vähän.'

Niin liekkinä paloin, myös kerroin,
hän kuunteli, lohdutti aidosti niin,
vaan rakkautta monin verroin,
oli kätketty sanoihin, lohduttaviin.

Niin hiipui hiilet ja sammui liekki,
saapui päivä, olin rauhan miellä,
ja aurinko vaipui, iltaan vietti,
käsi ystävän käteen jäi elämäntiellä.

Elokuu 2004, Lammen laulu

Tunnetko Lammen laulun - sen voi kuulla vain syksyisessä metsässä.

Elokuussa 2004 hillareissulla Lapissa jälleen. Kuvassa esikoiseni, rakas hillakaverini, takana siintää uljas Yllästunturi.

Runo uusintana tässä:

Lammen laulu

Helteisen hetken
istahdin
ulpukoiden luona.

Lampi lasiksi laskeutui,
lepäsi,
rannoilta leijutti
saraheinän laulua.

'Laulussa lepää
lammen lapsi,
vesien välkkeessä väreile,
ruskorungon riimussa roihua,
sammaleen sanoihin sula'

Pajunrungolla lintu liversi.

Muistoihin ulpukat uinui.

Kesäkuu 2005 - Pyyntö

Kesä 2005 oli luovuuden suurta aikaa. Taivaan Isä loi puolukankukkasen, minulta syntyi paljon runoja, joitain runokuviakin. Ihmettelen, miten vanha digikamerarukkani tähän pystyi.

Tässä alla vielä runo uusintana, jos teksti ei erotu kunnolla kuvasta.

Pyyntö

Puolukankukkaa, rukkaa,
älä halla turmele, hukkaa,
anna kasvaa meheväksi,
punaposkin, lehdin reheväksi,
että nostan, korjaan poimuriin,
syksyn tullen aivan niin,
puuroa vaaleaa ma maistaa saan,
muistaa, kiittää Suurempaan'.