Koskessa veden kylmyys sävähdyttää, virran jatkuvuus. Kuohut ja veden pärskähdykset pysäyttävät, saavat ajatukset etsimään kaiken alkua. Sydämeen jää jälleen miksi-kysymyksiä.
Tässä kosken kuohuja Vaattunkikönkäältä Vikajoelta. Sieltä, missä sieluni hetken lepää.
Runonen tässä:
Veden toive
Anna minun olla
kosken kuohua.
Arvaamaton.
Silti vakaa ja jatkuva.
Mereen kulkeutuva.
Taivaan anna
pisaroissani kimaltua.
Kylmyyden
säilyä anna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti