Päivän polulla pisaroi, hetkittäin aurinko lämmittää. Joskus on kiivettävä tunturiin, että näkee taas seuraavalle. Kuva on Aakenustunturille kiipeävältä polulta. Ylempänä näkyi poroja, se valkeakin.
Tässä runo, vuotta myöhemmin kirjattu:
Päivä polulla
Kiitosta
pisaroin
pilvien kanssa.
Reppuni
ripustan
huomista varten.
Tämä päivä
on sinulle yksi,
minulle
kenties käännekohta.
On aika lähteä
ja syleillä,
on aika jäädä.
Ystävyyden jäljet
ovat
kesäpäivän askeleita.
Ne huomisten viileyden
sulattaa.
Aamulla
idän taivaalla
sumua,
eilisen
säteiden koskettamaa.
1 kommentti:
Jotkut päivät, jotkut askelet muistaa ehkä läpi elämän. Sen ensimmäisen nousun tunturille...
Kuvastasi palautuu kaikki taas mieleen ja runosi saa mietteliääksi.
Lähetä kommentti