Elokuu 2006, Päivä polulla

Päivän polulla pisaroi, hetkittäin aurinko lämmittää. Joskus on kiivettävä tunturiin, että näkee taas seuraavalle. Kuva on Aakenustunturille kiipeävältä polulta. Ylempänä näkyi poroja, se valkeakin.

Tässä runo, vuotta myöhemmin kirjattu:


Päivä polulla

Kiitosta
pisaroin
pilvien kanssa.

Reppuni
ripustan
huomista varten.

Tämä päivä
on sinulle yksi,
minulle
kenties käännekohta.

On aika lähteä
ja syleillä,
on aika jäädä.

Ystävyyden jäljet
ovat
kesäpäivän askeleita.

Ne huomisten viileyden
sulattaa.

Aamulla
idän taivaalla
sumua,
eilisen
säteiden koskettamaa.

Kesäkuu 2005, Suopursut

Voi, miten rakastankaan suopursujen tuoksua. Metsässä kulkiessa tuoksu tarttuu vaatteisiin. Lahkeissa se tuoksuu pitkään. Ja miten suloinen on tuo valkoinen kesämetsän kaunotar. Tämä kuva on Piippolan suopursumetsästä.

Tuoksuva, lämmin runo tässä:

Suopursut

en tiedä
oliko kaikki
valkoinen
merta

vai pilveä

tuoksun minä
muistan

puisen varren
napsahtavan

kesätaivaan sinen

päivän lämmön
uupumattoman

äidille vein
valkokukkaset

hän minua
rakasti

Kesäkuu 2004, Roopenpurolla

Luonnossa voi kokea Roopen rikkautta. Voi tuntea puhtaan ilman kulkevan lävitseen, kuulla puron äänet, nähdä luomistöiden ihmeet. Roopenpuro löytyy Kiilopään maastosta, sen yli johtaa pitkospuusilta.

Roopenpurosen runo:

Roopenpurolla

Veistetyt sillat, halkaistut,
takana mäntyjen,
jäkälän
kuiva, matala huuto.

Hiljainen. Kaikuva.

Edessä kosteaa
saraheinää, varpuja,
eläviä,
tuulessa heliseviä.

Sillalla harmaakantisella
toivomus
Roopen rikkaudesta.

Rikkautta
puro kuljettaakin,
kirkasvetistä, solisevaa,
talven muistoista,
kylmyydestä, puhtaudesta
ammentavaa.

Muiston jättää
rentukankukkasen sydämelle,
kuukkelin äänettömyyden,
kaikki metsän, veden,
taivaan varat.

Elokuu 2004, Tänään ja eilen

Lapin soilla purot virtaavat uomiaan päivästä päivään. Kun tarkkaan katsoo, voi nähdä veden virtausuomat. Ja vesi - niin kylmää, virkistävää. Maistathan? Tässä yhdistin kaksi kuvaa, puro Kittilän Sammalselästä, hongan pinta Kiilopäältä.

Puista vettä tässä:

Tänään ja eilen

Silti on pelko,
en kulkea
ehdi virranväreeseesi
kiveä sivelevään,
puulle elämän
antavaan.

Ennen kotirantaa.

Elokuu 2007, Veden toive

Koskessa veden kylmyys sävähdyttää, virran jatkuvuus. Kuohut ja veden pärskähdykset pysäyttävät, saavat ajatukset etsimään kaiken alkua. Sydämeen jää jälleen miksi-kysymyksiä.
Tässä kosken kuohuja Vaattunkikönkäältä Vikajoelta. Sieltä, missä sieluni hetken lepää.

Runonen tässä:

Veden toive

Anna minun olla
kosken kuohua.

Arvaamaton.

Silti vakaa ja jatkuva.

Mereen kulkeutuva.

Taivaan anna
pisaroissani kimaltua.

Kylmyyden
säilyä anna