Tammikuu 2008, Joen jää

Kylmä on tammikuu tuulinensa. Joen vesi tuntuu tummalta, synkkyyttä heijastaa. Jossain ovat talven keijut. Hiljalleen pesänsä rakentavat ihmisen sydämeen. Silloin katsoo jo kevättä kohti, huomaa lumen valkeuden joen rannoilla. Kuva on Lamujoen virrasta Piippolasta.

Talvinen jokiruno joen jäästä...


Joen jää

joen tasalla jää
pelkääkö virtaa leikkivää

luntako rannoilla vee'en

joen tasalle jää
etsitkö enempää
on virrassa elämä alkujen

ja joessa peilikalvossa sen
ne laulavat keijut ikitalvien

hiutaleet talvenleijut

Joulukuu 2005, Valoa katsoin

Joulun sanoman keskellä saa pysähtyä. Siinä unohtaa kiireen ja kaikki huolet. Saa hetken tuntea rauhaa ja huolenpitoa. "Valoa katsoin" kuvasin kotini pöydällä Piippolassa. Joulunvaloinen runo alla:

Valoa katsoin

Valoa katsoin, joulun tähteä,
on lupa tänään jäädä,
ei tarvitse lähteä.

Saan Kirjasta lukea enkelin,
myös luvatun lapsen
ja matkan paimenin.

Kun kuuntelen tiukuja, lauluja lumen maan,
makuja siirapin, kanelin
saan käydä maistamaan.

On rakkaus annettu sydämiin,
ja kiitos ja ylistys silmilläin
pienillä näillä nyt ulottuu taivaisiin.

Joulukuu 2004, Kaipaus

Ihmisen sydämeen voi välittämällä, koskettamalla saada rakkauden siemenen. Kun toinen on poissa sydämeen jää kaipaus. Tämän kuvani jäälyhdystä kuvasin kotipihallani Piippolassa. Runo kaipauksesta tässä:

Kaipaus

Välissä tulen ja jään
pelko, rakkaus.

Kaipaus.

Lumesta,
tulta tavoittavasta,
voimalla rakkauden
sisällä pelon kipunoiden.

Välissä tulen ja jään,
vain kohdatun
porattu sisimpään.

Elokuu 2004, Huolen tuli

Joskus huolet painavat mieltä tulen lailla, kaikki tuntuu mahdottomalta, elämäkin. Sydäntä raastaa selviäminen tuleviin päiviin, niihin jossa taas selkeä taivas. 'Huolen tuli' on kuvattu Pyhännän Salmijärvellä. Huolenkipeä runo tässä:

Huolen tuli

Syvä, raastava huoli
hiilen poltteena sytytti,
mieltä tulena nuoli,
kipu huolen yhytti.


Raskaita reppuja kantain,
öissä ja päivissä näissä,
levätä tuskin antain
aamuissa, kevätsäissä.


Tuli käteen ystävän käsi,
kuiskasi lämmöllä hän.
'Pääse irralle liekissäsi,
kerro huolestas' ihan vähän.'


Niin liekkinä paloin, myös kerroin,
hän kuunteli, lohdutti aidosti niin,
vaan rakkautta monin verroin,
oli kätketty sanoihin, lohduttaviin.


Niin hiipui hiilet ja sammui liekki,
saapui päivä, olin rauhan miellä,
ja aurinko vaipui, iltaan vietti,
käsi ystävän käteen jäi elämäntiellä.

Syyskuu 2004, Lehden alla

Syyslehtien alla on pakkasaamujen kuuran suoja. Iloisenvärisinä syyslehtisateenvarjot peittävät pihanurmen ja metsät. Värien keskellä ihminen hiljaa unohtaa, että kyse on syksystä, elämän hiljaisesta hiipumisesta. Vain siemenet ja juuret jäävät, keväällä uudelle kasvulle voiman saavat. Kuva on kotipihani nurmelta Piippolasta. Syksyinen runo tässä:

Lehden alla

Lehden alla,
sen punaisimman,
keltaisimman,
pilaantuvan ruohon
korsilla.

Siinä minä;
enkä minä syntynyt
pyhästä;
rumasta partaisesta
synnyin, likaisesta.

Yöhön,
myrskytuulen kipuun.

Jossa laulavat
piikkilangat ja ruusut.

Lehden alla,
sen kauneimman,
keltaisimman
minun elämäni,
virvoittavan syyssateen
huoneessa.

Elokuu 2004, Vesien äärellä

Vesien äärellä elämä on vehreimmillään. Aamujen kosteus antaa voiman tulevan päivän paisteeseen. Siinä on hyvä kasvaa pienimmänkin kukkasen. Kuva on Pyhännän Salmijärven rannasta.

Vesien äärellä

Välissä pimeän, yön,
vesien äärellä
vehreä elämä.

Tuntenut syystuulien,
jään raivon,
roudan alla elänyt.

Juolukan lehden,
saraheinän kanssa
valoon astunut.

Kohdannut päivän,
lämpimän,
yön saapumattoman.

Kunnes syksy
kastepisaroineen
taivaan portaita laskeutunut.

Enemmän yötä kohti.

Yhä
vesien äärellä,
elämä.

Elokuu 2006, Päivä polulla

Päivän polulla pisaroi, hetkittäin aurinko lämmittää. Joskus on kiivettävä tunturiin, että näkee taas seuraavalle. Kuva on Aakenustunturille kiipeävältä polulta. Ylempänä näkyi poroja, se valkeakin.

Tässä runo, vuotta myöhemmin kirjattu:


Päivä polulla

Kiitosta
pisaroin
pilvien kanssa.

Reppuni
ripustan
huomista varten.

Tämä päivä
on sinulle yksi,
minulle
kenties käännekohta.

On aika lähteä
ja syleillä,
on aika jäädä.

Ystävyyden jäljet
ovat
kesäpäivän askeleita.

Ne huomisten viileyden
sulattaa.

Aamulla
idän taivaalla
sumua,
eilisen
säteiden koskettamaa.