Joskus huolet painavat mieltä tulen lailla, kaikki tuntuu mahdottomalta, elämäkin. Sydäntä raastaa selviäminen tuleviin päiviin, niihin jossa taas selkeä taivas. 'Huolen tuli' on kuvattu Pyhännän Salmijärvellä. Huolenkipeä runo tässä:
Huolen tuli
Syvä, raastava huoli
hiilen poltteena sytytti,
mieltä tulena nuoli,
kipu huolen yhytti.
Raskaita reppuja kantain,
öissä ja päivissä näissä,
levätä tuskin antain
aamuissa, kevätsäissä.
Tuli käteen ystävän käsi,
kuiskasi lämmöllä hän.
'Pääse irralle liekissäsi,
kerro huolestas' ihan vähän.'
Niin liekkinä paloin, myös kerroin,
hän kuunteli, lohdutti aidosti niin,
vaan rakkautta monin verroin,
oli kätketty sanoihin, lohduttaviin.
Niin hiipui hiilet ja sammui liekki,
saapui päivä, olin rauhan miellä,
ja aurinko vaipui, iltaan vietti,
käsi ystävän käteen jäi elämäntiellä.
1 kommentti:
Runossasi lämpö, läheisyys. Ja se soljuu kauniisti koko matkan.
Lähetä kommentti