Joulukuu 2005, Valoa katsoin

Joulun sanoman keskellä saa pysähtyä. Siinä unohtaa kiireen ja kaikki huolet. Saa hetken tuntea rauhaa ja huolenpitoa. "Valoa katsoin" kuvasin kotini pöydällä Piippolassa. Joulunvaloinen runo alla:

Valoa katsoin

Valoa katsoin, joulun tähteä,
on lupa tänään jäädä,
ei tarvitse lähteä.

Saan Kirjasta lukea enkelin,
myös luvatun lapsen
ja matkan paimenin.

Kun kuuntelen tiukuja, lauluja lumen maan,
makuja siirapin, kanelin
saan käydä maistamaan.

On rakkaus annettu sydämiin,
ja kiitos ja ylistys silmilläin
pienillä näillä nyt ulottuu taivaisiin.

Joulukuu 2004, Kaipaus

Ihmisen sydämeen voi välittämällä, koskettamalla saada rakkauden siemenen. Kun toinen on poissa sydämeen jää kaipaus. Tämän kuvani jäälyhdystä kuvasin kotipihallani Piippolassa. Runo kaipauksesta tässä:

Kaipaus

Välissä tulen ja jään
pelko, rakkaus.

Kaipaus.

Lumesta,
tulta tavoittavasta,
voimalla rakkauden
sisällä pelon kipunoiden.

Välissä tulen ja jään,
vain kohdatun
porattu sisimpään.

Elokuu 2004, Huolen tuli

Joskus huolet painavat mieltä tulen lailla, kaikki tuntuu mahdottomalta, elämäkin. Sydäntä raastaa selviäminen tuleviin päiviin, niihin jossa taas selkeä taivas. 'Huolen tuli' on kuvattu Pyhännän Salmijärvellä. Huolenkipeä runo tässä:

Huolen tuli

Syvä, raastava huoli
hiilen poltteena sytytti,
mieltä tulena nuoli,
kipu huolen yhytti.


Raskaita reppuja kantain,
öissä ja päivissä näissä,
levätä tuskin antain
aamuissa, kevätsäissä.


Tuli käteen ystävän käsi,
kuiskasi lämmöllä hän.
'Pääse irralle liekissäsi,
kerro huolestas' ihan vähän.'


Niin liekkinä paloin, myös kerroin,
hän kuunteli, lohdutti aidosti niin,
vaan rakkautta monin verroin,
oli kätketty sanoihin, lohduttaviin.


Niin hiipui hiilet ja sammui liekki,
saapui päivä, olin rauhan miellä,
ja aurinko vaipui, iltaan vietti,
käsi ystävän käteen jäi elämäntiellä.