Syyslehtien alla on pakkasaamujen kuuran suoja. Iloisenvärisinä syyslehtisateenvarjot peittävät pihanurmen ja metsät. Värien keskellä ihminen hiljaa unohtaa, että kyse on syksystä, elämän hiljaisesta hiipumisesta. Vain siemenet ja juuret jäävät, keväällä uudelle kasvulle voiman saavat. Kuva on kotipihani nurmelta Piippolasta. Syksyinen runo tässä:
Lehden alla
Lehden alla,
sen punaisimman,
keltaisimman,
pilaantuvan ruohon
korsilla.
Siinä minä;
enkä minä syntynyt
pyhästä;
rumasta partaisesta
synnyin, likaisesta.
Yöhön,
myrskytuulen kipuun.
Jossa laulavat
piikkilangat ja ruusut.
Lehden alla,
sen kauneimman,
keltaisimman
minun elämäni,
virvoittavan syyssateen
huoneessa.
